sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Matkaansa II

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse
uudelleen                                          hivelee pimeä,
                   oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;
ruodittomia hampaisia
kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen sudenkaarne,
pellonreunan syvä hetki, maan loppu
varteni talven kuljetettavaksi.

.
.

©chr


1 kommentti:

  1. Vie matkaansa mukavasti ja sisältö puhuttelee lukijaansa. Keskimmäisen säkeistön rakenne tuulahtaa runoa kevyemmäksi ja nostaa lopun painoarvoa, (viimeinen säkeistö). Kiitos

    VastaaPoista