Kuvaus

.
.

Vaaksiaisten haparoiva lentoonlähtö

metsän portilta jalat levällään

lyö vastaan ilma, koheneva runsas

tuulenkaatojen lahoaarnio korpi,

paikalla jolla seison lasken vuosikasvaimien aikaa

kuusikymmentäviisi, kahdeksankymmentäseitsemän

rengas renkaalta sitä, mikä on parhaillaan käsillä

kämmenten päällä, harovilla sormilla putoamassa

hienonyhäisten, tukkusuonisten ja selkävihneisten sekaan

alle näkymättömiin, luhistuvaan itiöpohjaan,

heinäkuu valutti maan

elo kuivatti ja ravisti

kasvanut hajoaa nyt kosketuksesta pölyksi

polut vaihtavat piiloissa suuntaa

vihreä palaa maahan

ja pian ohi laukkaa pimeä, huohottaa alavausvassa,

jään paikoilleni

luon kivenjärkäleestä karhua

korkean kannon varjokuvasta,

onnistumatta

sisääni pääsee enää vain aurinko,

tuskin sen säde on tunkenut tiensä

hävinnyt

kun kylmyyttäni värisen

.

.

. © chr. 

.
.
Sinä Rakkaani
Mikä oli meidän arkemme?
Korpinen pursimo tuoksuu
kehrääjä horrostaa puussa
oraakkelilintu

Arki eli meistä
saunalammen pinnasta, erillään
erämaalammen pinnassa
Kaakkurin vetämä viiva.

Hyräile vielä kaulaani vasten
teet sen, kuulen.
Puet, puen, taas takkia päälle,
erkanemme aina, taas, uudestaan.

Omenat kypsyvät
silmät aukeavat.
.
.
. © chr. 

Kohti

.

.

Yöilmaperhoset

uimattomat järvet
kelluvat, tyynet 

.

.
. © chr. 

Myöhään

.
.
Talo oli pahoillaan saapuessani myöhään.
Kuusi usvakurkea haihtunut
heinämaa.
Aurinko laskee selkään
nytaikaan
.
.
© chr

Avokado

.
.
Painautua vasten hajasormin
painautua lujasti lapaluuhun, arkakylki.
Luodaan
hedelmä, kuten avokado, kielenkärjellä
luodaan se mitä ei ole ollut
luodaan uiva kivi
uidaan kullankeltainen
ilman malto
.
.
. © chr.

Sitä kun

.
.
Huoneen aurinko laskee
pilvet valaisevat hetken alastomuutta,
nimesin sydän auki, rinta
peiliä kirjeestäsi
pellavakangasta valuu pieninä
                                                        .
sitä kun me olimme yhdessä
.
.
. © chr.

Kangas

.
.
Pitkä päivä
hengenvetoja siirretty kankaalle,
valuu päällemme valo
.
.
. © chr.

Pimeys

.
.
Kesä kulki puettuna
yllättäen alkaa jo pimeys,
käteni häviävät
eikä taivasta erota oksistosta,
kun maapallo kääntyy radallaan
puut taipuvat sen tahdissa
suhisten
.
.
. © chr.

Kesä

.
.
Hakkuuaukean kuumuus,
ojennetulla kädellä voi koskea pääskysten lentoa
ne lähes päälakea,
villivadelmat

keskiyöllä lehtokurpan orr orr pisiks
yli näkymätön,
pihalla ikkunavalossa matot kuivuvat
mäntysuopa
.
.
. © chr.

Rikhardinkatu

.
.
Rikhardinkadulta hän löysi postikortin
vieraan kaukaisen mantereen,
toisen ajan, joka pakenee avaruuteen

merkkejä

"Iloisesti tervehtien"
tyhjän kartan aluetta

puhelin soi harvoin

vastausta piirretään

.

.

. © chr.

Huone

.
.
Yksi ukkosen jyrähdys
hän näytti minulle lammen
pinnalla kasvavat oksat,

havahtuneen linnun  kaksi laulua
hämärän huoneen lantio
hartioiden varjo,

kolmas värähdys lämpöä
viipyvät tauot
unen hengitys toisemme kasvoille
.
.
. © chr.