keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valaan luut

.
.
Kirjepaperin paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,
keksin sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.

Pedon rasva palaa lampussa
          yökaudet
pystyn lukemaan suorassa
          mustevirran kaihoa.

Luunsahaajien hengitykset alkavat vinkua,
soivat kuin valtameren laulu.
.
.
© chr.






sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Vanhan Annan aatto

.
.
Vanhan Annanpäivän aattona
räntäsade on painanut sananjalat maahan
kuolleiden koirien haukun

hävinnyt vihreä viitta
mettisen pillin ääni

metsän aukko syöttää taivaalle parven
paljaiden piiskojen lävitse.
.
.© chr.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Minä rakastan sinua

.
.
Olin syöttänyt sinulle paistetun, jauhetun sammakon.
Vainajien päivän ilta,
en voinut enää mennä kauemmaksi -
maahan jäätyneet omenat painoivat selkää
maatuvat makeat, palaamassa juurilleen paalu-hiusjuurille matojen kairat, kastemadot,
pimeä kuura nuoli reiden sisäpintaa.

Vyösoljen takana upottaa,
ajattelin sytyttää valot,
mutta sytytän hiuksiin hedelmät.
Ensimmäisen kerran koen, vahvasti esillä
monenlaiset kasvosi vuosien seassa, tumman,
tuoreen ja samalla uurteisen ohuen,
paljaat toiveet olkapäillä, miten ruumiisi polvillaan
taivutat sormin valvovan yön maahan
sinä levität minut, anastat haikua
menneisyys nilkoissa, avonaisen halun värisevän kohdan

ulvomisen kynnyksellä
uimme lisää aikakoneen muistia

tyyni sää kantaa puutarhan reunoilta villien eläinten liikkeet, haukahtelut,
en pelkää pimeää, mutta
pelkään sanoa pimeässä ääneen
kuten sanat
Minä rakastan sinua”
kolme kaikkein vaikeinta sanaa maailmassa,
mutta mitä muutakaan voisin sanoa?


©
chr.



Solas - Lament For Frankie

maanantai 1. joulukuuta 2014

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kipu

.
.
Äänettömyys painautuu vasten
hellänä ja rivona,
kun huuto on lyönyt
suustani valuu loppu
ihosta maito
joka askeleella verisuru.

Minä kannan sinut hautaan
päivittäin kannan sinut
pienet luut kannan
pellavan, liekokapalon
aukileen aarteen,

minä kannan sinut
kuin kaukaisen huilun
nuottien välisen sävelen

pyiden korpeen kannan sinut
pyhien pääskysten päälle.
.
.© chr.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Maisema ylös lähteestä

.
.
Virtanäkinsammal kasvaa tiukkana koskikivissä.
Helppo kiivettävä, vartalonmyötäinen, keskisuoni ei paina.
Voimia tarvitaan silti: liukas alustan valuvesijuonne ja
yläpuolella irvistää löyhä tupas,
sen punaiset suuvarushampaat,
irvistän takaisin jokaiselle itiöpesälle,
en tohdi suututtaa.

Pärskevesipisarat kiiruhtavat uudestaan puroon
jäänkarvaisina peileinä.
Kenen huulet ovat siniset,
raajat rypistyneet kosteassa?

Rannallaistuvaa tervehdin nyökäten;
hyvin hauras purokinnas
painaa peukalot vatsalehtiin.
Lehtisolujen öljy kimmeltää valossa.
Se on huulettava, se on hengästin.

Pesäkkeenkannattimen alla on valaistu tyhjä huone,
maiseman laajat välipinnat.
Päältä katsoen latvat aukeavat litteinä, suppeina ja tiheinä.
Näen alhaalla juurtumahapset,
kutovat peitettä ja patjoja.
Mätäspinta haroo, vesivarastoa imeskelevä rahkahuokonen.

Kohenevat sulkahaaraiset sammalet
kapenevat sirpit pursueetteriin, universumiin
aaltoileva
yläviisto viskouu, neulanen,
eteenpäin se pitkospuu!
.
.© chr.

torstai 25. syyskuuta 2014

雅楽 盤渉調 宗明楽(二返) 龍笛独奏

.
.
.
Pidentyvä pimeä
katsuran keltainen,

sydämeni
.
.
.
© chr.



maanantai 4. elokuuta 2014

Kuin satu

.
.
Järven pohjalla istuu imeväinen,
pieni tyttö
katsoo pintaan; auringon vettä veljen kädessä
syöttää kanoille simpukkalasteja.


Apteekkitukusta saapuu tilaus:
jälleen tarvitaan kuivattuja muurahaisenmunia,
keikkuvat portilla vahtikalkkunat.


Talon värissä vakstuukien kerros
                      Tsaarin kilpi
                      kestävät vadit
                      munanvihreä kaappi
                      Moskovan musta
                      Siperian sini
                      Shaahin puna
heinästä huussi, etelästä ikimänty.


Sadantena vuonna synnytysten sauna
ottaa askelta sivuun,
ovi pysyy kiinni.


Hän astuu tottuneesti järveen,
ui valoon.
.
.
© chr.
Kiitos inspiraatiosta S.M.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Heinäkuun ilta

.
.
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.

Päivä on tuntunut pitkältä.

Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
.
.
© chr.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kun sinä synnyit (uusinta vuoden takaa)

.
Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla
vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat
leikkauspöydän lamput punertuivat,
enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.
Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut turhaan korkeiden  talojen portaat,
ja ne vieläkin miettivät mihin minut lähettäisivät,
että sinun sulkeutuneet silmäsi syntyisivät
ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,
koska sinä
et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa
vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.
Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin
yksinäistä ilmettäsi
ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit,
nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.
Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,
radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
lopputahdeista
alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.
Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,
ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja
ne palavat auringossa aina kesäisin.
.
© chr.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Heinämaa

.
.
Kuivuneen heinämaan holviin
jätämme hämähäkit vaimeakeltaiseen

huhtikuun multa
(haju, jonka löytäisi jokaisesta keväästä)
kuljemme paahdemuistoa (alleviivaisin maan tuoksun)
kaarrumme onkaloihin

kaarrumme
onkaloihini

Hän leikkaa kyntensä
veistää sen veneeksi
soutaa ja
sydämeni on täysi.
.
.
.© chr

Silmut aukeavat

.
.
Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät

korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
                                        maata vedeksi

edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
  yksinaaraksiset
  yhdeksänkoiraksiset

sikiäinnaurussa.
.
.
.
( Kirsi F:lle)

© chr

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Nelirivit

.
.
maaliskuussa kampaan hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö
oksien kärjissä huolelliset pisarat
- haikaran pesällä sataa

melkein koko kuunkierron
paperiseinän takana tyhjä huone
levittää nyt kirjoitusvälineet
mustekiven kirjailun

lauseet valmiiksi piirrettyinä
tunkeutuvat sisääni
hitaasti öljytyt ruumiinosat
- sydän lyö ylimääräisen kerran

mikä on vuoteen nimi
mikä on päänalusen nimi
seinien nimi huoneessa
kun täydellisestä hetkestä noustaan

sateen              valkoinen         katseeni               pesällä
pudonnut         lasin                 sija                     valmiina
pitkä                väri                  kohottaa             ensimmäisen
viiva                ilmassa            huhtikuun             muna
.
.
.© chr 
(mobiililaitteella lukiessa rivitys vaihtuu)
.
.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Huhtikuun menyy

.
.
Kevät kiertää tupaa,
tarjoomme sille läskipiirakkaa,
hienoina viipaleina tilsityn vasikan,
ynnä viheriöitä maustimia.
Rautapata veivaa puolitoista tuntia ympäri,
                            seinäpapereissa tanssii rasvapilkut
                            ympäri kolisee padan sanka
pöydän jalat penkkien parina,
nautaelukan naukuvat kengät
kaikkein pisin henkitorvi,
joista viimmemainittu mezzo-soprani.
.
.
.
© chr 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Siskolleni

.
.
Tällaisena kevätaamuna minun siskoni ei ollut vielä syntynyt.
Mustavalkoisessa kuvassa katselen suuren ihon maininkeja
pinnalla risteilevät valon paljaat oksat.

Kun syreenit puhkeavat lehtiin syötän niitä vauvalle,
täytyyhän jonkun talossa hänet hoitaa.

Kylpyhuone sortuu, parveke putoaa,
sisäkatosta tihkuu vesi,


me kaksi uimarenkaalla käsipohjaa.
.
.

© chr

Talonpaikka (julkaistu LahtiSoundsPoetryssa 26.3.)

.
.
Kolmen tulen sytyttäjä
saa nuotion sijalle haltian
sen valkean omistajan
kämmenelle pyhäkköpuun
kodinpuun koko maailman,
saapi näkemisen taidon
hieroo silmiin yökön verta
ajatusten hedelmän:
      latvusta oksalta haaraa
      ylinnä raukka ihtiriekko
      majaileva liekkiö
      karahkoilla keikkaan väki
      alinna mänkiäiset
      risuilla liekkiöt, tyhjäset.
Tässä tulensytyttäjän varjosielu
suojeltu talonpaikka
kotihaltioisten kartastossa
haltian itkusta omansa
      uhrimaito lattian ravos
      salvoksessa hopearaha
.
.
.
© chr.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Sinulla on nimi

.
Vasta kun sinulla on nimi
saat kirjoittaa illan sinisestä hetkestä.
Se olkoon sinulle varattu,
huoleton tarkka muistiinpano,
talon ikkunaan kävely.
Silmiesi lasit
sulkeutuva väri.
.
.
.© chr

maanantai 20. tammikuuta 2014

Valolaukka

.
.
Kuu juoksee männikössä
valolaukkaa

keskellä peltoa seisoo sänky savisaappaissa
häntä kohti horisonttia
uskoo koiranheinään ja piikkisiin siemenkotiin

metsänrajaihmisen laveerattu piha
talventörröttäjä, tähtitaivas
aukeaa puusohvalta kuin paperikotelo
jossa siivet on käännetty lepoasentoon

aavalta rantaan
jään alla ulvoo ison kalan käännös
läpi kasvavat ruusut
.
. © chr. 


torstai 9. tammikuuta 2014

Nukkuva huuhkaja

.
.
"jos huuhkajan oikean jalan asettaa nukkuvan rinnan päälle,

tältä voi kysyä mitä tahansa." ruotsal. uskomus 1870-luvulta.



Jos voi kysyä mitä tahansa,

asettaa oikean rinnan

nukkuvan huuhkajan päälle
jos rinnan päälle

asettaa oikean

nukkuvan huuhkajalan,
jos oikean jalan

asettaa nukkuvan huuhkajannan päälle,
josikean rinnan päälle
voisettaa mitä tahansa
nukkuu huuhkaja
josettaa nukkuvan
huuhkajan rinnan
oikeanlan päälle,
jos nukkurinnan

asettaa jalanäälle

voi oikealta huuhkajalta kysyä

mitahansa
jos nukkysyy
mitä tahansa
voisettaa tältoikean jalan
huuhkajan rinnan päälle
jos rinta voi kysyä

asettaa huuhkajalan

oikekuvan päälle
jos jalkasyy oikein

voi huuhkajasettaa

rinnukkumaan
jos oikeallalalla kysyy

valta huuhkajalta

voi rinnan pääsettaa

mitänsa
jos mitä voisyä

voi nukkuvannan

asettaa oikean huuhkajanjan päälle

jos oikesyy mitänsa

voisettaa rinnan huuhkajäälle
jos voiukkua räällä
kyhuuhkaja
mittahansa
nukujalan
nuku 
ku
nu
y
.
.
.© chr.