torstai 19. joulukuuta 2013

Saako tulla laulamaan?

.
.
Kaurapellon sänkipillit viheltävät, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,
valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu
laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,
aurausmerkit.
Jupiteria näytetään pilven raosta.

Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,
hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.

Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti
kypärä, olkain, ohuet raajat.
Sen silmät aistivat valon, varjon vaihtelun ja

Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa valaisevi.

Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsänpohjan tieto, seisovat rivissä.

Kaikki:
Hyvää iltaa,
Saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille
sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?

Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)

Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässä ja
aurinko, armollinen majesteetti, lepää vuoren onkalossa,
alkaa kaikua uuden vuoden onni,
särkyy synti, vääryys.
Kun maan rauha on kaikil´ tunnettu
aitan alle, saunan vintil´
kivimankelin kaukaisel´ maalle,
silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut
kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,
laulaa samalla sävelmällä.

Kaikki kumartavat ja lähtevät pois. 
.
© chr.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Jää

.
.
Kuu vetää järveä
kääntää jäätä
alta ulvoo talven koira

                                       reuna ui
                                       sahaa kaulaa
.
.
. © chr. 
.
.

lauantai 23. marraskuuta 2013

- - - - (kipu)

.
Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen
löydän asennon jossa kipu ei tunnu
Seison unen kanssa -
unesta irrallaan makuuni vieressä
Kipu on unohtanut,
menettänyt kasvonsa
olkapäästä kyljestä käsivarresta
matkalla keskelle rintaa

kivien kasvipeite

jalaspilvien hitaasti etenevä kuvio,
nousen varpailleni
.
.
.© chr.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jähmettyy

.
.
Salin pöytä seisoo yhden vankan jalan neljällä tassulla, ei juokse,
tuolien ympärillä joutsenkaulainen kädensija,
selässä siipi.
Parvi
viettää
marrasyötä,
täyspuista
selkänojaa
takajalkaa
persialaisen maton unta
pois lentämästä.
Tuhatta vuotta
kudottu tahallista virhettä
mahonkista leijonanharjaa harjattu
kun pöly muuttuu tomuksi
jäh               me                   tt                   yy
naakan            pesä                   kylmään          hormiin
.
.© chr.



torstai 17. lokakuuta 2013

Riga 2

.
.
Mustan joen rannassa valuvat sillat, puistojen valokatos
johdinauto kiristää vanhan kaupungin vaijerihäkkiin lumiset svinksit
kiviset kissat torneihin.
Kerran majavat nousivat kanavasta ja
söivät Kilimanjaro-ravintolan lehmukset,
syvissä vesissä seikkailevien prinssien laivat rantautuvat,
valaistuneena jäi jäätyneen marsipaanikakun ylle hymyilevä ritari,
kolminkertaisissa kultakäädyissä.
.
.© chr.




.
.

Pöydällä

.
.
Pöydällä halkinainen peura
kylkiluukopat levällään
                                       kärpänen
sänky matto kahvinkeitin

eikä pelota
viimeinen päiväohjelma
horisontti hymyilyttää täydessä pimeässä.
Lämpimät lihakset.
Maa on märkää, ja jalat kastuvat
lumi iholla muuttumaton
tyynessä ilmassa valppaan eläimen
pako

noukin syliin putoavia murusia


.
. © chr.
.

Irtoavana kuohuva

.
.
Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet
valkeakuulaan reisi
kämmensyrjästä kasvavat sipulikukat
kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta sanaa silmiä
sydämen selkään selkä
posken varassa - ohimo
halusi haluamisasioita
soittaa ja kuunnella
hengittää sokerikoivua sateessa

hienot karvat kanavissa silmut
tarttua lanteista, painaa
reidet korvilleen ei kuule
piilossa sulkee silmät
   tarttuu varvikossa tähdyke
   takertuu katkeileva varvikko
   tartun sinuun tähdykäiseni
siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho
irtoavana kuohuva
vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä
annan sinulle sipulin
toivon ja en toivo, että
olisit kuollut

kierrä voimakas ote
kierrä kasvot kämmenet auki
pois puiden latvat, pitkiksi päivät
välimatkat lyhyiksi
rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi
aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä
.
.
. © chr.
.


lauantai 21. syyskuuta 2013

.
.
Pilvet roikkuvat 
syystasauksen vanhalla ladulla,
laskettelen selkärankaa alas.
Selitän matkan risteäviä sääjälkiä.
Ohimoilla harmaa,
rintakehällä ruska,
leppymättömän sydämen pitovoide.
On taas lämmin.
Kiinanmerellä nousee myrsky.


Salvatun ikkunan sisäilma nukkuu
ilman huojuntaa ja etenemistä.
Hätätapauksessa riko lasi.
.
.
. © chr.
.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Huoneen uni

.
Mänty liikkuu makuuhuoneen aamuneliössä
päivällä kattoon ilmestyy pitkulainen oksaheijastuma
iltapäivällä kamariin ylettyvä paahde

kesäyön pohjoisen kuun valkoinen hevonen,
ruskeat sumuhevoset heinämaassa
viistävä pimeä lintu,
näen onnellisen unen,
susikielellä,
luomen valo kun kohina loppuu.
.
. © chr.
.

lauantai 17. elokuuta 2013

Kaskinauris

.
.
Ohimennen syyspuoli;
tuhkavarpaat, helmanauris
syljellä kylvetty, siitetty sileä
                       hunajaposki,

kulkee umpipolkua harhasorkka
pässilauman uutisruissuupieli,

simakultakuu.
.
.
. © chr.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Salamaniskemä

.
.

Kohoileeko rinta?

Lapsuuden kylällä kerrottiin
ukkosenlyömästä pojasta
jonka
talo pysähtyi salamaniskusta

(mielessä kuva)
kerrotaan ullakkohuoneen sängystä
viisto välikatto,

päätyikkuna oli syyllinen.

poika kuoli,
makaava kuin harmaa peitto

miltä näyttää salamaniskemä rauha?

talo jää tyhjäksi
näyttää ikkunoistaan;

puun muutama lehti taipuu pisaroista
lopulta on koskettanut jokaista,
sade
.
.

©chr. 

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hedelmä 1

.
.
hedelmien maitotyyni
pimeä
mustat siemenet

sadeveden unessa
uin sisiliskon silmiin

aamulla ilma yhä pysähtynyt

kurki nostelee jalkojaan
.

. ©chr.

.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hyönteisuosijat

.
.
Monella hyönteisellä on hyvä tuoksu
kukat löytävät niihin pimeässäkin;
erään pillikkeen imukärsä kiertää aaria,
mesiviitan helmaa
                               läikkyivät kimalaisen vasut,

yllä ohran hiuksia kampaava käki.
.
.
©chr.
.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Perunat

.
.
Haju on makean homeinen;
lattialuukusta, kellarin
itäneiden perunoiden köydet nousevat
ketjumukulat,
kun talon perustukset on syöty,
minussa on maaomenan mentävä etsintä
antoisan maan tärkkelystakki
hermostoni solmukohdat.
Mukulavarren verho
kasvaa ikkunaan
                               palmikolla
              ja läpi

lehtivihreänä itumerkkikirjoitus

.
© chr.
.
.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Runon ja suven ilta

.
Heinola Harjupaviljongilla Eeva Rantala esitti kokoelmani Venny ja Juhani.
Hyvin koskettava lukuesitys.
Kiitos Eeva!
.
.
.
.

Runon ja suven ilta

.
Heinolan Harjupaviljongilla Katja Tamminen ja Anne Koski Heinolan runonkantajista esittivät runojaan rakkaudesta ja elämastä.
.
.


.
.
Eeva ja Teemu Rantalan musiikkia
.

.


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannus

.
.
Juhannuksen päivänä pesty lakana
levitään yöllä jalkojen alle, maataan,
katsotaan: kesä seisoo,
katsotaan: saniaisen kukka,
juhannusyön siemensanat
se suojelee ennustuksillaan yön orpolapset;
lakanalla yö on sileä ja pellavainen
                   yö on puhdas.
Metsän valo etenee
kuin huone, joka ei lopu,
hakamaiden ovesta käynti isoon kesään.
.
©chr.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Linnun kuolema

.
.
Kuolleita pikkulintuja ei voi tunnistaa
ne jättävät nimensä ja
muuttuvat samannäköisiksi;
                 lintujen vaaleat vatsat
                 siipisulkien yhteneväiset merkit
höyhenissä liikkumaton paino.

Linnun kuolema on kevyt,
niitä mahtuu useampi kirjekuoreen
lähetetään kuusien latvoihin,
                     oksistossa riippuvat pesämaljat.
.
.
© chr.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Vennyn kirjeitä

.
Juhani rakas

Suven joutilaisuus,
varjossa istun, maalaaminen ei helteellä suju.
Eilen ylioppilas M:n juhlassa, 
muudan tohtori Lindén hämmästytti pöytäseurueemme
hyönteistietoudellaan.
Päiväperhoisista, niiden toukista,
jotka luopi nahkansa,  kotelon sarviaiheisen verhon,
sekä miten tuuli tuopi Suomeen etelänpäiväkiitäjiä,
oleanterikiitäjiä!

Muistatko Jussi 
oleanterien lämpöisen lemun 
Assisin pensionaatin akkunasta?
Lämpö kuin tänäpänä,
hellivä.

Sinua aatellen 
Venny
.
.
© chr. 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Uni

.
Pihtihäntäisellä on unessa 
liian lyhyt pikkutakki
ja vain
            yksi siitin

feromonisuihkun
naaraat riisuutuvat
huulirihmoissa täydellinen koiras

korvakäytävän perältä

näkyy terälehtiä
.

© chr.


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Heleää helluntaita - jännityskertomus

.
Tuhkasillan notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria.
Pirunpellon kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa loisivaa villakärpästä.
Nummikiitäjäisen ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kuin
Harmisuolla isäntäänsä kiinnittynyt samettipunkki. Kuulee huudon;
hietapistiäinen raahaa lamautettua koloonsa.

- "Sen jalat irtoavat herkästi", miettii Haaskaholman hepokatti, musertaa saaliin.
Vesimittari pyydystää uimataidottomat, näkee
Haudankorven lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin, tyhjän kuoren.
Käärmemäen suolla vesiperhosen toukka iskee terävät leukansa,
omaan veljeen,
nauttii saaliista samaan aikaan kuin imukärsällään tähtää raatosaarelainen piikkilude.

Turkkilo hautaa kuolleita Ampumaradalla.

Koirakedon pimentyneessä ojassa
kiiltomato imee uhrinsa liuotetut kudokset,
ja sammuttaa valon.

© chr.

torstai 2. toukokuuta 2013

Kun sinä synnyit

.
Kun sinä synnyit, istuin kirkkaan amarylliksen alla
vuosikymmenien kylmin talvi jäädytti ikkunat
leikkauspöydän lamput punertuivat,
enkä ollut koskaan pidellyt vauvaa sylissäni.
Kun sinä synnyit minä rakastin sinua niin, että joka päivä mursin tahtosi.

Sinä synnyit kun olin kulkenut kivisten talojen portaat,
ja ne vielä miettivät mihin minut lähettäisivät,
että sinä syntyisit
ja minä rakastin sinua niin, että huudan kivienkin alla,
koska sinä
et.

Kun sinä synnyit, seisoin suuren tammen varjossa
vahvana imit puolukkamaitoa, ja lypsyämpärin kermaa.
Kun synnyit, itkusi seurasi minua kaikkialle, kannoin
yksinäistä ilmettäsi
ja minä rakastin sinua niin, että sinusta tuli oma kuvani.

Kevät oli harvinaisen lämmin,
kun sinä synnyit.
Makasin nurmikolla korkeiden tulppaanien alla.
Ensimmäiseksi näytettiin pienet punaiset kiveksiesi kirsikat,
radiosta soi sinfonia Uudesta maailmasta,  
sitten
alkoi sataa jäätä ja rakeita, tulppaanit heittivät terälehtensä.
Kun sinä synnyit, samalla hetkellä syntyneet varsat paleltuivat laitumille,
ja minä rakastin sinua niin, että silitin korvalehtesi päät suipoiksi ja
ne palavat auringossa aina kesäisin.
.
© chr.




lauantai 16. maaliskuuta 2013

Metsässä

.
.
Myöhäänhämärä
korppeihin kyllästynyt rankametsähevonen,

                                     korvat värähtävät.

Lehtokurpan ylilento.
.
.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Latu

.
Juopuneet sorkkapohjakengät osmankäämimetsän takana ;
peurat piirtävät aavalle kompassiruusua
ruusussa samat värit kuin aavassa ja latuni kulkee läpi.
Karttapohjoisen merkki on mateennahka
seison keskiössä
öisen pilkin lemu on etelän
ensimmäinen poika lähtenyt päivännousuun
toinen asuu rantasuvea
tytöillä lintutuulen ruumis, vaan toisella lintu jota ei ole.
Lahden vastakalliolla seisoo se pitkä
kataja, kahdella jalalla,
mielitiettyni, tähyää kevättä, sääksen pesällä lunta.
Nyljetty kala potkaisee repussa.
.
.
© chr.