sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Pakkaskoira

.
.

Ympäri ympäri ympäri
pakkaskoira laukkaa hankipeltoa, haukkuu tuolla,
kääntyy tuuleen, antaa mennä, aukeaa riittää;
oikella käsivarrella kasvaa koivukuja, 
vasemmalla vaahteroiden satavuotinen neuvonpito,
kylkikaaria pitelevät pellon laidat, taivasrajaa hengitys,
jarruttavat koiraa metsien korkeat.
Laukkaa vastaan vimmaa ajavana
turkkiin takertunut matala sirppi.
Luiden kiitävät veneet, vajoavat lantion puoliskot, hautavajoamat, polvien saaret.
Milloin taivas on kylläinen, milloin kupoli koskettaa pohjaa?
Riittää matkaa reunaan, rajaan,
lumen hiutaleet paikka paikalleen, sataisi pilvien palaset.
.
.

©chr

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Matkaansa II

.
.

Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Metsän kylki huuhtoo lävitse
uudelleen                                          hivelee pimeä,
                   oi sen lauha kämmen,

oikaisen pyylehdille, uudelleen hylätynkukille;
ruodittomia hampaisia
kohenevaisia haarovia

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen sudenkaarne,
pellonreunan syvä hetki, maan loppu
varteni talven kuljetettavaksi.

.
.

©chr


tiistai 23. tammikuuta 2018

Tahollasi

.
.
Tahollasi jatkat,
kuten tähänkin asti,

kokettamatta huulillani

minulla ei ollut sydäntä
.
.

©chr

Heilahdus

.
.
Lauloi ilman säveltä kuin huokaus,
nälkä puhui; pedonluonto;
käännä jo kasvosi.

viuhka, paperin taitteet ilmassa, taivaan heilahdus
niin korvasi kätkö
hitaasti antautuva
.
.

©chr

Matkaansa I

.
.
Vie matkaansa kuin villieläin; halu on suuri;
vasta pinosin ruusuvärisen lihasalan
lattialankuilta, portailta kadonnut vahtikoira, sen luut.

Kalutusta maasta nousee laitumen hierakkametsä
leveytensä pituinen
pellonreunan syvä hetki, maan loppu
kolme hedelmäverhoa talven kuljetettavaksi
.
.

©chr

maanantai 22. tammikuuta 2018

Olettamuksia

.
.
Pura minusta olettamukset;
kuulin lauseita, äänteistä rakensin
pysähtyneet vuodet;
tuskin kumarrun niiden alta;
leviävät vaihtamatta,
lakanat sängyssä, yhä samat.
.
.

©chr




Pisara

.
.
Kuin musiikia yön äänet.
Puutarha nousee 
lumisadetta vastaan,
taivasta pisara lattialla.
.
.

©chr

Kukkakimppu

.
.
Hän seisoi ovella;
toisella kädellä avasin, toisella työnsin ulos.
Toistaiseksi en anna hänelle nimeä.

Hän toi käsiini kukkia;
yhdellä auoin kimppua, toisella käärin kiinni,
kolmannella käänsin selkäni.

Tiskipöytä maatui,
hämärässä sohva näytti siivottomalta leiriltä,
ja loistavat terälehdet loistivat,
Päätin, etten hymyile.


Pihalla hän aukoi mykän hyvästin huuliltansa
ja pois kääntyvät valot

päätin, että                                       loistavat häpeilemättä.
.
.

©chr

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Hengitystauko

.
.

Uudenkuun hengitystauko avaa oven;
vuoden pimein astuu
ja vetää perässään tukahduttavan painon:
karhuntaljasta lankaa kutovat,
ja lanka kannattelee säikeitä pimeään,
nauhaksi, peitoksi, uudelleen nahaksi
korkealle kohoavalle sarvipäälle;
taivaan puhkova, äänettä lentävä yö.

Ja se mikä kertaalleen kirnuttu
se mikä karstattu, kaltattu,
hänen kumaransa, nyljetty.
Se, joka on mikä, kaavitaan karvasekainen tali,
venytetään penikulmien matkaan auringon pesäpohja
palaamaan, uudeksi palamaan,
hiillokseen puhaltamaan
.
.

© chr

maanantai 4. joulukuuta 2017

Saako tulla laulamaan?

.
.
Kaurapellon sänkipillit viheltävät, soivat, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeen pellon laitaan,
ryskyen valtaojaan kumolleen, tien risteykseen.
Talventörröttäjät,piikkiset siemenkodat,
tähtitaivas aukeaa kuin paperikotelo,
loistavaa Jupiteria näytetään pilvenraosta.

Tiellä pimeässä kulkee Mäyrä, kultainen kruunu
maata viistää kuoo
laulunsanat kainalossa, tiellä kulkee viitan sihinä,
kulkevat aurausmerkit.
Mäyrän urhoollinen sotilas, Lukki; etenee taholtaan määrätietoisesti,
kypärä, olkain, ohuet saapasraajat.
Myös Musta Rinssi, kissa Felis Ernesti, kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Beehelmin kadulle,
häntä kohti horisonttia,
hopeinen kruunu, kymmenet miekkakynnet.

Ja Kuu, joka heidän ylitsensä käy, kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa vaalaaiseevi (laulaen).
Nämä neljä kohtaavat, maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa, siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsäpohjan tieto, seisovat rivissä, helähtävät, kumartavat.

Kaikki:
Hyvää iltaa,
saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille, unisieppareiden lapsille,
sekä Fagerströmin viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?”

Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä, puhaltavat alkavaa pyryä)
Näinä päivinä kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässä
ja aurinko, armollinen mejesteetti, lepää vuoren onkalossa,
kutsutaan hetimiten ylitse Yksi Yleinen Joulurauha.
Rauha tehdään paikastlävitse kaikille tunnetuksi
joka elukalle, nisäimeväisille
aitan alle, saunan vintille,
kivimankelin kaukaiselle maalle,
silloin kaikuu uuden ajan onni,
särkyy vääryys, synti
jo joutuu jouluaamu, ompi saatu ilo, rakkaus.
Lopultas toivotaan pellon reunoille, sisäänasujille, savisaappaille ja päällekutsutuille
korkeatäyttä juhlapyhää!”

Metsän tuulikaapissa soittelevat puut;
Kuu se kulkeepi, Kuu se pyörii,
laulaa samalla sävelmällä männikössä valolaukkaa.
Mäyrä, kultainen kruunu, Musta Rinssi ja urhoollinen Lukki,
kaikki kumartavat ja lähtevät pois.
.
.

chr.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ystävyys

.
.
Lauttaa ohjaavan kuunvalkea tervehdys;
nyt jos koskaan voisi kävellä Orionin vyötä reunalle;
vedessä uiva suljettu huone, syvä taivas,
koskettimien väli, rantapeili

tyhjyys on hetkellinen;
sanot vain vierailevasi Otavan Mizarissa;
kuvittelin kaarisekuntien matkan
paljaan silmän varjossa pakkasen.

Avaruuden siemenet ehtivät kukkia ja hajota.
Eläinratavalo nousee kajona,
sinä hymyilet.
.
.

©chr

lauantai 14. lokakuuta 2017

Isä

.
.
Ajan viiltävä nopeus;
isä unohtuu lukemaan sananlaskuja, aforismeja, englanniksi,
pää kumarassa kuluneeseen kirjaan.
Isäni. Hänen tyytyväisyytensä,
sulkeutuu matalan valon ympärille,
äänetön kupla.
.
.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kaiverruksella

.
.
Muutun läpikuultavaksi kuin hedelmästä puristuva mehu,
unen keskeltä yhä selvemmin kutsun,
puhallan uneesi, merkitsen juuri sinut
syvällä kaiverruksella

metsän reuna laikuttuu
harhailusta tarttuu hihaan siemen
se kasvaa sinistä vasten
.
.

©chr

lauantai 7. lokakuuta 2017

Kauneus

.
.
Ripustin rintani havupuuhun, näykityt pihlajamarjat
kiehuvan veden sormet etsivät tiensä sisään

ja koska kauneus on tuska
vältymme siltä, torsomme,
mutta kädet susina, soilla juoksevat
kuin sokea huimaus, joka tunkeutuu huoneeseen
ja pudottaa ilmansuunnat
.
.

©chr


perjantai 6. lokakuuta 2017

Lisää luettavaa

.
.
Vennyn ja Juhanin tarina
https://konttorikomero.blogspot.fi/

Vielä keskeneräinen kokoelma
https://zidback.blogspot.fi/
.
.

©chr